Tankinliekityksen lyhyt oppimäärä
-Mitä tehdä ja mitä helvetin varmasti jättää tekemättä
tilaasäästävän huono kuva. Klikkaile jos 'tahdot enemmän'!Straipit näkyvät hiukka väärän värisinä. Oikea sävy perussininen.
Tässä on (toivottavasti) tulevan Chopper/custom/muutenvainhienon Monkeyni tankki. Kuten huomaat, se on koristeltu liekein. Hieno, eikö? No, kovan työn takanahan se olikin. Haluan kiittää sen valmistumisesta mm. itseäni. Muita kiitoksen ansaitsevia henkilöitä ovat isompi veljeni, joka teki kynäruiskuhaaveestani totta, sekä Löpö- mielikuvitusolento, joka ilmestyy maalihöyryjen määrän ylittäessä tietyn rajan.

mitä tarvitset:

Tankki
hiomapaperia (ja hiomakone)
maalarinteippiä
suojavarusteet

ITSEÄÄN KUNNIOITTAVILLE:

kompressori
maaliruisku
kynäruisku
maalia
lakkaa
ruiskuohennetta
ohut pensseli

SPURGUILLE:

spraymaalia ja spraylakkaa

Näin ikkään:

Aluksi: Hanki tankki. Jos maalausyritys on ensimmäisesi, saattaa tankin jälleenmyyntiarvo laskea...
Keltainen pörssi on ykkönen halpojen osien hankkimiseen, mutta Caveat Emptor! Tarjoukset, joissa kaupataan mopon osia rekkalasteittain tallin perältä voivat olla osien laadun puolesta sitä ja tätä.
Ainakin omien kokemusten perusteella: Tankki, jonka piti olla hyvässä maalissa ja 90-> vuosimallia paljastuikin ikivanhaksi yksilöksi, josta maalia oli kulunut pois reippaasti, ja mikä pahinta, oli sisältä yltympäri ruosteessa! Henkilöllä, joka väittää kyseisen kaltaista tankkia 'ihan hyväkuntoiseksi' täytyy olla normaalista poikkeava käsitys moraalista.

No, sinulla on nyt tankki. Tarvitset myös hiomapaperia ja mielellään tasohiomakoneen, koska maali on varsin tiukassa ja se pitää saada irti. Kokonaan. (Kuntoiluhenkiset saavat tietysti hioa kaiken käsin) Halvimmat ovat satasen luokkaa, saman verranhan menee muutamaan spray- pulloon. Usein niissä on vielä puolen vuoden- vuoden takuu, joten hajoamisestakaan ei tarvitse niin huolehtia.
Oma hiomakoneeni on Kinzo-merkkinen, ostettu paikallisesta rautakaupasta.
Sopiva hiomapaperin vahvuus on n. 120, eli aika karkea. Peltipinnan tasaisuudella ei mielestäni nimittäin ole kovin suurta merkitystä: maali tarttuu karkeaan pintaan vain paremmin.
Porakoneeseen kiinnitettävä pyöreä hiomapaperiterä on omiaan tankin alaosan mutkan ja pienten paikkojen hiomiseen.

Jos kotoasi ei löydy kompressoria ja haluat päästä halvalla, on valintasi spraymaali. Halpaa, helppoa ja huonoa jälkeä. No, ei sentään niin huonoa. Mutta spraymaali tarttuu pintaan huonosti, joten kärsimätön maalaaja saa ikäviä valumia tankkiinsa. Pinnasta tulee myös pakostakin pikkuisen epätasainen.

Jos taas kompressori löytyy, hanki maaliruisku. Ei, en puhu vielä kynäruiskusta. Tarkoitan isompaa versiota. Halvimmat maaliruiskutkin pyörivät satasen kieppeillä, ja niillä saa jo lähes tehdastasoista jälkeä. Kannattaa valita malli, jonka maalitila ei ole liian iso.. muuten paljon hyvää maalia jää pohjalle hyödyttömänä.
Oman tankkini maalasin aina luotettavalla Miranolilla. Se on halpaa, mutta pinnasta tulee silti tasainen (edellyttäen, ettei pölyä pääse laskeutumaan siihen erittäin pitkän kuivumisajan takia). Miranol on kuivaa vasta kokonaisen päivän päästä.
Moottoripyörä/automaalit kuivuvat nopeammin ja pinnasta tulee tarkempi, mutta kun hinta on 200,- per purkki miranolin kolmeakymppiä vastaan.. no, sanotaanko, että valinta oli helppo. Ruiskulakkaa metallille taas ei myydä kovin useassa paikassa.

Ruiskulla maalatessa tarvitaan myös ohennetta. Ruiskuohenne on aika kallista, noin 60mk/litra, mutta sitä riittää pitkään ja on ruiskulle ystävällisempää kuin tärpätti.
Maali on sopivasti ohennettu, kun siihen upotetusta ruuvimensselistä maali tippuu tippoina eikä valu mömmönä. Maali saa siis olla aika vettä.  Liian paksu maali meinaa ruiskun tukkeutumista, liian ohut taas huonoa tarttumista pintaan ja valumista.

Hienoihin yksityiskohtiin, kuten liekkien reunoihin ja värien vaihtumiseen/häivytykseen käytetään kynäruiskua. Se ei ole pakollinen, vaikka haluatkin hyvän lopputuloksen: 1-värinen liekki straipatulla reunalla ei ole hassumman näköinen sekään.
Mutta okei. Haluat siis moneen väriin vivahtavan tankin. Valmistaudu käyttämään pari tuntia maalaamisen (ja ruiskun puhdistamisen opetteluun). Yleensä hyvät kynäruiskut maksavat useita satoja. Omani sain hintaan 180,- uutena paikallisesta Ranuan varastomyymälästä (en vain muista, mihin ketjuun kyseinen liike kuuluu..)

Alternatiivinen teksti kynäruiskun kuvan sijaan
 
Tämä kaunis kynäruisku ei kuulu minulle. Omani on Yama HP-200. Se on 2-toiminen, sisäisellä sekoituksella varustettu malli. Niille, joille kyseinen teksti oli hepreaa sanottakoon, että näillä ominaisuuksilla varustetut ruiskut ovat yleensä erinäisiä satasia kalliimpia. Alhaisen hinnan syynä on se, että ruisku on kloonattu eräästä suuren valmistajan tuotteesta (Iwata Hp-b). Alhainen hinta näkyy myös pienenä takkuiluna pitemmän maalaustauon jälkeen (tai sitten olen vain huolimaton puhdistaja). Ohuimmillaan olen onnistunut tekemään n. millin paksuista jälkeä. Ihan kätevää, vai mitä, spraypullomiehet?
Jos omistat kynäruiskun, annan yhden, erittäin hyvän vinkin: Älä herran tähden maalaa koko tankkia pelkällä kynäruiskulla. Itse tein sen virheen ennenkuin sain isomman maaliruiskun toimimaan. Tuloksena oli 4 maalin tuoksuista tuntia (joista pari viimeistä Löpön seurassa) ja pölyrypyläinen pinta. Vrt. A1- paperin maalaamiseen 0.5 lyijytäytekynällä tehtävänä saada tasainen väri paperille.

Ja sitten... Ohutta maalarinteippiä rulla. 1/2 - 1 cm on hyvä paksuus. Niin, teipillä muotoillaan liekit! Koska tankin kumpikin puoli ei yleensä näy yhtä aikaa, ei liekkien täydy olla täysin symmetriset. Maalarinteippiä sitten, eikä mitään toimistotarviketta. Koko lista syistä tähän valintaan ei mahtuisi internetiin.

Suojavarusteet ovat jumalattoman tärkeät, ellet ihaile entisten hippien out-of-this-world- aivorakennetta.
Suojalasit ja hengityssuojain ovat ne ykköset. Aktiivihiilisuodattimia suositellaan, mutta raha tulee vastaan. Hengitysmaski ilman suodattimia välttää joten kuten, kunhan käy kerrosten välillä haukkaamassa raitista ilmaa. Olvin lippis, vm-86  ja paskaiset maalaushaalarit ja se on siinä. Ammattimainen look.

Maalauksen historia ensimmäisessä persoonassa:

Päivä 0:

Sain tankin ja kauhistuin. Lupaukset puhelimessa ovat lupauksia puhelimessa... No, kiinnitin tankin pöytään seuraavasti: Porasin sopivan reiän pöytään, etsin ison pultin ja mutterin. Sitten pistin tankin kiinni sen kiinnitysreiästä pöydän vastaavaan. Kiilasin tankin about paikoilleen työkalupakilla ja giganttisella räikkäsarjalla.
hioin tankin puhtaaksi ja ajattelin hiovani  myyjän otsalohkoa. Neljä tuntia kuluikin yllättävän mukavasti.

Päivä 1:

Elikkä siis. Pinta oli hiottu metallille. Hinkkasin loputkin maalipölyt irti tärpätillä ja kuivasin puhtaalla rätillä. Kun loputkin tärpättihuurut olivat kuivumassa, sekoittelin maalin ja ohenteen seoksen. Maaliseoksen tein about tyhjään maalitölkkiin, jossa oli ollut saman sävyn väriä. Siinä ohennettu maalikin säilyisi jonkin aikaa.
Itse en käyttänyt mitään erityistä pohjamaalia, vaan löin punaisen miranolkerroksen suoraan metallille. Ja hyvinpä pysyi. Spraypullo- pohjamaali oli täysi katastrofi eräällä edellisellä kerralla: yksikin ruiskaus alkoi valumaan vakaasti maankamaraa kohti.

Koska käytin sitä perkeleen kynäruiskua, en laskenut kerrosten määrää, mutta maaliruiskulla tehdessä sääntö on seuraava:
Kuusi kerrosta maalia ainakin, eikä muutama lisää pahaa tee. Kunhan vain pidät kerrokset ohuina. Älä ahnehdi liikaa kerralla. Valumia ei nimittäin saa pois pyyhkimättä samalla koko maalipintaa.

Työkaluvalinnasta johtuen hommaan meni 3-4 tuntia. Pinta jäi aika rypyläiseksi ja epätasaiseksi samasta syystä. Hauskaa... Lopuksi piti tietenkin huuhdella ruisku, säilöä ylijäänyt maali ja niin edelleen.

Huolimatta kasvosuojuksesta niistämisen jäljet olivat terveen punaisen miranolin sävyisiä seuraavat pari päivää...
Illalla sommittelin onnellisessa maalikännissä paperille liekkien muodot. Löpön kuva vilahteli silmieni edessä ja hoki "Pringlesit ovat ylistandardoituja, Pringlesit ovat ylistandardoituja...."

Päivä 2:

No, apinan raivolla olinkin sitten taistellut oikean maaliruiskun auki ja avannut tukkeutumat.
Päivän kuivumisen jälkeen piirsin vesiliukoisella tussilla tankin kylkeen liekit (virhe, kuten vielä huomaatte) , minkä jälkeen teippasin maalrarinteipin linjoja mukaillen. Lähes tunti upposi siihen. Vanha sanomalehti suojasi loput tankista.

Tällä kertaa tein keltaisen maaliseoksen suoraan maaliruiskun tankkiin, koska siinä oli tilaa riittävästi. Maalaus alkoi. Ah sitä riemua, kun maalikerros kasaantui pinnalle n. 10 kertaa nopeammin kuin eilen. Lähes kymmenen kerrosta maalia kai sitä tuli laitettua ihan maalaamisen ilosta. Pintakin tasoittui ja vaikkei voinut puhua mistään tehdasjäljestä, niin oma kuva katsoi jo takaisin tankista verrattuna eilisen frankensteiniin.

Maaliruiskun säiliön putsaaminen oli aika hankalaa,sillä pohjimmainen mössö oli jo jämähtänyt seinämiin kiinni. Tärpätillä se kyllä lähti, mutta paljon meni hyvää liuotinta hukkaan. Jäljelle jääneen ohennetun maalin kaadoin alkuperäiseen purkkiin ohentamattoman kanssa.. no, eiköhän se säily...

Päivä 3:

Nyt kynäruisku pääsisi oikeuksiinsa. Tehtävänä liekkien oranssien reunusten tekeminen. Pehmeän ja hienon värin vaihtumisen saamiseksi pidin ruiskua kaukana (20 cm) pinnasta. Tulevan maalin määrää pidin pienellä ja vaihtelin tarpeen mukaan, pääsääntönä: Mitä lähempänä teippiä, sitä enemmän maalia.

Oman kynäruiskuni suositeltu paine on n. 2 bar. Ilmeisesti aluksi painetta oli liian vähän, sillä pintaan alkoi kertyä pientä rypylää. Nostin painetta vähän päälle kahteen ja onkhelma hävisi. Rypylöitä tulee myös silloin, kun puhaltaa liian kauan ilmaa samaan kohtaan. märkään maalipintaan tarttuu pöly helposti. Liian kova paine muuten aiheuttaa kynäruiskun sisuskalujen räjähdyksenomaisen leviämisen ympäristöön "Ka-poks"- ääniefektin säestämänä.

Maalaamisen jälkeen putsasin vehkeet, säilöin maalit jne. Suuri halu oli repiä teipit irti nähdäkseni tuloksen, mutta hillitsin itseni ritarillisesti.

Päivä 4:

Rits rits!! Ja mitä alta paljastuukaan? Kuten epäilinkin, tietyissä kohdissa teippi oli pettänyt ja pieniä ylimaalautumia oli tullut. No, ne korjautuisivat straippauksella (toivottavasti). Korjattavaa oli myös tussin jäljet. Vesiliukoinen tussiväri oli reagoinut ilmeisesti maalin kanssa muodostaen totaalisesti liukenemattoman väriaineksen... Päällemaalaus näytti ainoalta keinolta.

Sinistä miranolia, ohennetta ja kirjakaupasta mukaanlähtenyt pensseli. Pensseliksi olisi kannattanut ottaa mahdollisimman suorakulmainen, yhdenmuotoinen yksilö. No, minä poika erehdyin valitsemaan normaalin vesiväripensselin. Hyvä materiaali kyllä, mutta rajaviivasta tuli vähän 'woozy'. Ehkä aamutärinälläkin oli osuutta asiaan...
Pahimpia tussinjälkiä peittelin maalaamalla pensselillä melkoisen ohutta punaista maalia niiden päälle. Aika hyvin onnistuivat ne korjaukset, pinta näytti suht hyvältä korjatuissakin kohdissa.

Ai niin, tosiaan. Kun liekkejä ja punaista pohjaa vertasi keskenää oli, kuin olisi verrannut peiliä ja palaa saharasta. Siksipä otin froteepyyhkeen ja aloin hinkkaamaan. 15 min äherryksen jälkeen ainoa näkyvä tulos oli mummon kallisarvoisen perintöpyyhkeen värjäytyminen punaiseksi. Suutuin ja hankin nr.1000- vesihiomapaperia, vettä ja ryhdyin tasoittamaan pintaa tasaiseksi. Se toimi yllättävän hyvin! Maalia ei lähtenyt liikaa, mutta rypylät hävisivät. Toki hiotut kohdat olivat aivan mattoja (matta, ei matto), mutta se häviäisi lakan avulla.

Päivä 5:

Tänään se valmistuisi! Valitettavasti jouduin puolispurguilemaan, sillä ruiskumaalia metallipintaa varten ei ollut missään. Siispä I. Ranuan varastomyymälään ja spraylakka kassiin ja karkuun ja sassiin. Kassan kauttahan toki karkasin rehellisenä ihmisenä, älkää epäilkö siveettömiä elämäntapojani. Seitsemän kerrosta lakkaa ja yhtä monta taukoa Tekniikan maailman uusinta numeroa lukien tekivät loppusilauksen tankille. Kuten arvasin, hiotut kohdat näyttivät nyt samalta kuin hiomattomatkin. Ai, kun olin tyytyväinen. Seitsemän on täydellisyyden luku, joten sen verran laitoin lakkakerroksia. Tosin niitä olisi voinut laittaa tuplasti enemmänkin. Mutta enpä ollutkaan tekemässä mitään monttupyörän tankkia, joka on luotu kaatumista varten.

Sitten kauhistuin, huusin perkele ja potkaisin kenkäni kuuhun. Olin syyllistynyt ahnehtimiseen! Tankin oikeassa alakulmassa oli valumista havaittavissa. Viimeistä kerrosta lakkasin ilmeisesti liian paksulla kerroksella. Koska valo ei tullut sille puolelle, se oli näyttänyt tummemmalta ja kiilsi myös vähemmän, joten lisälakka tuntui olevan tarpeen ja blaa plaa. No, onneksi tuli kämmi sinne, mistä sitä ei pahemmin näkynyt.

Il finito:

Loppujen lopuksi olen aika tyytyväinen tankkiin. Värit ovat hyvät ja varsinkin keltaisen vaihtuminen oranssiin on loistava! Straipin sininen olisi saanut olla kyllä astetta vaaleampi (tai kapeampi), nyt se erottuu liian selvästi. Myös rypyläinen punainen osa ja se lopun lakkakämmi ottivat hiukan päähän.

Mutta kukaan ei ole seppä syntyessään ja ekaksi tankiksi tämä on huippuluokkaa! Oma kehu pidentää ikää!
 

Takasi!